LUENTOSARJA 2024–2025: YMPÄRISTÖ, SUHTEET JA YHTEISKUNNAN RAKENTEET: ILMIÖITÄ AJASSA JA PAIKASSA
Niin ihmisten arkiseen elämään kuin historiallisesti merkittävien käänteiden syntyyn vaikuttavat monenlaiset ulkoiset tekijät ja olosuhteet. Se millaiseksi todellisuus ja elinympäristömme muodostuvat, on kytköksissä ympäröivään kontekstiin ja monimuotoiseen tapahtumien verkostoon. Tässä luentosarjassa Jyväskylän yliopiston Historian ja etnologian laitoksen nuoret tutkijat lähestyvät teemaa omien tutkimusaiheidensa kautta historiallisista, yhteiskunnallisista ja kulttuurisista näkökulmista. Luennot tarkastelevat sitä, kuinka erilaiset aikaan ja paikkaan sidonnaiset tekijät vaikuttavat tiettyjen ilmiöiden syntyyn, olipa kyse luonnonvoimista, tietyn alueen poliittisista jännitteistä tai yhteiskunnan syrjäyttävistä tai osallistavista rakenteista. Luentosarjassa käsitellään ajankohtaisia teemoja, jotka puhuttavat sekä kansallisesti että kansainvälisesti yhteiskuntaa tänä päivänä.
Historian ja etnologian laitoksen tutkijat ry järjestää luentosarjan yhteistyössä Jyväskylän Kansalaisopiston sekä Jyväskylän yliopiston Tiedettä kaikille -toiminnan kanssa. Luentosarja toteutetaan hybridimallin mukaisesti Jyväskylän yliopiston kirjasto Lähteen ensimmäisen kerroksen Tietoniekka-tilassa sekä verkossa.
Luennot järjestetään Jyväskylän yliopiston kirjasto Lähteen Tietoniekka-tilassa (B116), 1 krs. (Seminaarinkatu 15, 40100 Jyväskylä).
Lisätietoja:
Nina Väkeväinen (nina.m.vakevainen@jyu.fi)
Helena Kangasmäki (helena.m.kangasmaki@jyu.fi)
Vammaisten ihmisten kokemukset työelämään siirtymisestä
Ti 11.2.2025, klo: 18.00–19.30. Kia Liimatainen, FM
Etnologinen väitöstutkimukseni käsittelee vammaisten ihmisten kokemuksia työelämään siirtymisestä. Väitöstutkimuksessani vammaisuus on vuorovaikutuksellisesti ja kulttuurisesti rakentuva ilmiö, jossa erilaiset yhteiskunnalliset ja kulttuuriset käytänteet tuottavat ja rakentavat vammaisuutta. Vammaiset ihmiset muodostavat vähemmistön, jota yhteiskunta kohtelee eri tavalla kuin vammattomia ihmisiä. Tämä näkyy työnhakutilanteissa ja työelämässä esimerkiksi ymmärtämättömyytenä ja syrjintänä. Vammaisuus ja terveydentila ovatkin viime vuosina olleet yleisimpiä syrjintäperusteita työelämässä, vaikka terveyteen ja vammaisuuteen liittyvät asiat ovat yksityisiä.
Tutkimukseni aineistoa varten olen haastatellut 17:ää eri tavoin vammaista ihmistä ja heidän kertomustensa pohjalta rakennan kuvausta vammaisten ihmisten työelämästä suomalaisessa yhteiskunnassa. Luennollani käsittelen kokemuksia työelämän eri vaiheista, nostan esiin niille ominaisia piirteitä sekä tarkastelen sitä, miten vammaiset ihmiset tuovat esiin vammaisuuttaan. Opiskelu, työnhaku ja työn aloittaminen näyttäytyvät tutkimuksessani rajapyykkeinä samalla, kun ne limittyvät toistensa kanssa. Taustoitan vammaisuuden käsitettä sosiaalisen, kulttuurisen ja lääketieteellisen mallin kautta.
Linkki tapahtumaan ja verkkolähetykseen
Ison-Britannian tiedusteluarviot Suomesta kylmän sodan alkuvaiheen vuosina
Ti 18.2.2025, klo: 18.00-19.30. Tommi Hämäläinen, FM
Kylmä sota oli aikakausi, jota sävyttivät kansainväliset jännitteet ja geopoliittinen kilpailu Yhdysvaltain ja Neuvostoliiton johtamien blokkien välillä. Tässä epäsuorassa konfliktissa salainen tiedustelu oli yksi keskeisimmistä muodoista, joilla kylmää sotaa käytiin. Usein blokkien rajoilla sijainneet valtiot joutuivat tämän tiedustelusodan keskiöön. Maantieteellisen asemansa vuoksi Suomi oli yksi tällaisista maista. Tällä luennolla keskitytään tiedustelun näkökulmasta tarkastelemaan, mikä oli Suomen merkitys kylmän sodan alkuvuosina Isolle-Britannialle, yhdelle länsiblokin vaikutusvaltaisimmista maista.
Luento pohjautuu tekeillä olevaan väitöskirjatutkimukseen, jossa tarkastellaan Ison-Britannian korkeimman tiedusteluorganisaation arvioita Suomesta kylmän sodan alkuvaiheen vuosina 1948–1956. Väitöskirjassa tutkitaan, kuinka britit arvioivat Suomen turvallisuuspoliittista asemaa kylmän sodan alkuvaiheessa, ja mikä oli maan strateginen merkitys Britannialle. Lisäksi tutkimus arvioi, miten tiedustelun esittämät näkemykset vaikuttivat brittien Suomi-politiikkaan. Perinteisesti suosittuja aiheita tiedusteluhistoriassa ovat olleet vakoilu ja erilaiset salaiset operaatiot. Tekeillä oleva väitöskirja kuitenkin keskittyy tiedustelun kaikkein korkeimpaan tasoon, joka toimitti tietoa poliittisille ja sotilaallisille päättäjille. Tutkimus näin ollen paljastaa, millaisen tiedon varassa päättäjät toimivat, ja miten Suomen asema nähtiin politiikan taustalla vaikuttaneissa kulisseissa.
Linkki tapahtumaan ja verkkolähetykseen
Rauhaan palaamisen pitkä tie Pohjois-Italian rajaseudulla Trentino-Alto Adige/Etelä-Tirolissa 1943–1948
Ti 12.11.2024, klo: 18.00–19.30. Mikko Ville Puttonen, FM
Trentino-Alto-Adige/Etelä-Tiroli sijaitsee Pohjois-Italian Itävallan vastaisella rajaseudulla keskeisen Alppien ylityspaikan, Brennerin solan, varrella. Alue liitettiin Italiaan ensimmäisen maailmansodan jälkeen (1919). Trentino-Alto Adige/Etelä-Tiroli on erityinen tutkimuskohde 1900-luvun Italian historiassa, sen 1900-luvun historiaa on kuvattu sekä vuosisadan etnisenä konfliktina että malliesimerkkinä vuosisadan kestäneestä rajaseudun etnisen konfliktin ratkaisusta.
Luennolla tarkastelen toisen maailmansodan jälkeistä siirtymäkautta alueellisena ilmiönä – rauhaan paluuta, rauhaan paluun kokemuksia sekä etnisen konfliktin syntyä ja ilmenemistä. Luento pohjautuu työnalla olevaan väitöskirjatutkimukseeni. Tutkimukseni linkittyy eurooppalaiseen postwar -tutkimukseen, jossa vuosien 1943–1948 käsittämää ajanjaksoa tarkastellaan itsenäisenä ja omaleimaisena aikakautena sen sijaan, että sitä käsiteltäisiin vain toisen maailmansodan loppunäytöksenä ja kylmän sodan itämisaikana. Trentinon ja Alto Adige/Etelä-Tirolin näkökulmasta Mussolinin syrjäyttämisestä heinäkuussa 1943 alkoi monisyinen ajanjakso ensimmäisistä rauhan ja vapauden toiveista natsimiehitykseen ja kivuliaaseen sisällissotaan sekä sodanjälkeisiin mittaviin rauhaan palaamisen liittyviin haasteisiin.
Linkki tapahtumaan
Luonnonilmiöiden rooli poliittisessa päätöksenteossa – ympäristöhistoriallinen näkökulma
Ti 5.11.2024, klo: 18.00–19.30. Atte Arffman, FM
Ympäristöhistorian tutkimuksen keskeinen tehtävä on ymmärtää ihmisen ja luonnon sekä ympäristön yhteenkietoutumista. Väitöskirjassani tutkin yhteenkietoutumisen tematiikkaa erityisesti politiikan saralla ja tuon esiin, kuinka luonnonilmiöillä on toisinaan arvaamattomiakin vaikutuksia poliittisten päätösten sisältöihin. Tutkimukseni esimerkkitapauksina käytän Yhdysvaltoihin iskeneitä hurrikaaneja, joita tarkastellaan laajasti osana yhteiskunnan ja ympäristön muodostamaa ilmiökenttää, eikä pelkästään katastrofien aiheuttajana.
Luennolla esittelen väitöskirjatutkimukseeni pohjaten ympäristöhistoriaan ja luonnonilmiöiden toimijuuteen liittyviä teoreettisia keskusteluja sekä tutkimustuloksiani. Tarjoan vastauksia erilaisiin historiallisesti ja ajankohtaisesti kiinnostaviin kysymyksiin; mikä on luonnonilmiöiden rooli puhtaasti sosiaalisiksi mielletyissä ilmiöissä, kuten rotuerottelussa, tai; miksi ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi välttämättömät talous- ja ympäristöpoliittiset suunnanmuutokset ovat olleet tehottomia tai jääneet tekemättä?
Linkki tapahtumaan
LUENTOSARJA 2023–2024: YKSILÖT, YHTEISÖT JA MUUTOS: HISTORIALLISIA JA KULTTUURISIA NÄKÖKULMIA SUOMALAISEEN YHTEISKUNTAAN
Yksilöiden ja yhteisöjen välinen vuorovaikutus on yksi yhteiskunnan toiminnan perusedellytyksistä. Niihin liittyvät prosessit ja kokemukset ovat monella tapaa rakentaneet suomalaista yhteiskuntaa läpi ajan. Tässä luentosarjassa Jyväskylän yliopiston Historian ja etnologian laitoksen nuoret tutkijat lähestyvät teemaa omien tutkimusaiheidensa kautta historiallisista ja kulttuurisista näkökulmista. Luennot tarkastelevat sitä, kuinka yksilölliset ja yhteisölliset vuorovaikutukset ja kokemukset ovat muovanneet suomalaisen yhteiskunnan kehitystä, olipa sitten kyse suomalaisen kulttuuriperinnön ja identiteetin kehittymisestä, talousjärjestelmän muotoutumisesta tai yksilön paikasta yhteiskunnassa. Luentosarjassa käsitellään ajankohtaisia teemoja, jotka puhuttavat yhteiskuntaamme tänä päivänä.
Historian ja etnologian laitoksen tutkijat ry järjestää luentosarjan yhteistyössä Jyväskylän Kansalaisopiston sekä Jyväskylän yliopiston Tiedettä kaikille -toiminnan kanssa. Luentosarja toteutetaan hybridimallin mukaisesti Jyväskylän yliopiston kirjasto Lähteen ensimmäisen kerroksen Tietoniekka-tilassa sekä verkossa.
Luennot järjestetään Jyväskylän yliopiston kirjasto Lähteen Tietoniekka-tilassa (B116), 1. krs. (Seminaarinkatu 15, 40100 Jyväskylä).
Lisätietoja:
Tommi Hämäläinen (tommi.m.s.hamalainen@student.jyu.fi)
Jenna Koskelainen: (jenna.k.koskelainen@jyu.fi)
13.2.2024, klo 18–19.30. Nina Väkeväinen, FM
Verkkoyhteisöt vapaaehtoisesti lapsettomien sterilisaationhakijoiden tukena
Suomessa osa vapaaehtoisesti lapsettomista henkilöistä tahtoisi hakeutua pysyvän ehkäisykeinon tarjoavaan sterilisaatiotoimenpiteeseen ennen 30 ikävuotta. Tämä ei ole yleensä kuitenkaan mahdollista, sillä suomalaisen steriloimislain mukaan henkilöllä, jolla ei ole merkittäviä terveydellisiä syitä sterilisaatioon hakeutumiselle, ehtona toimenpiteen toteuttamiselle on 30 vuoden ikä tai kolme lasta yksin tai yhdessä puolison kanssa. Lakia on kritisoitu yksilöitä holhoavaksi, koska alle 30-vuotiaan lapsettoman yksilön omaa harkintakykyä ei pidetä riittävänä perusteena toimenpiteen toteuttamiselle eikä näin ollen myöskään päätökselle omasta pysyvästä lapsettomuudesta. Aika ajoin mediassa on noussut esiin etenkin naisten kertomuksia sterilisaation vaikeasta saatavuudesta ja lääkärien kielteisestä suhtautumisesta toimenpiteen myöntämiseen tilanteissa, joissa lain määrittämät kriteerit sterilisaatiolle olisivat täyttyneet.
Luennolla tarkastellaan, millaisia ovat vapaaehtoisesti lapsettomien omat ajatukset ja kokemukset sterilisaatioon hakeutumisesta ja mitä sterilisaatio heille itselleen merkitsee. Lisäksi perehdytään siihen, millainen merkitys vapaaehtoista lapsettomuutta käsittelevillä verkkoyhteisöillä ja keskusteluryhmillä on yksilöiden sterilisaatioprosesseissa ja myös laajemmin vapaaehtoisesti lapsettoman identiteetin muodostumisessa. Luento pohjautuu tekeillä olevaan etnologian ja antropologian alan väitöskirjatutkimukseen, jossa tutkitaan vapaaehtoisesti lapsettomien henkilöiden hakeutumista sterilisaatioon ja heidän kokemuksiaan toimenpiteen vaikutuksista omaan hyvinvointiinsa. Lisäksi tutkimuksessa kartoitetaan lääkärien ammatillisia näkemyksiä sterilisaatiosta lapsettomien henkilöiden ehkäisymenetelmänä.
Linkki tapahtumaan ja verkkolähetykseen.
6.2.2024, klo 18–19.30. Helena Kangasmäki, FM
Huonekalu kulttuuriperintönä ja arjen esineenä: Askon 1950-luvun muotoilu
1950-luvun suomalaista taideteollista muotoilua pidetään poikkeuksellisena ilmiönä ja suomalaisen muotoilun arvostus elää kulttuurissamme. Sotien jälkeen, jälleenrakennuksen myötä arjen esinesuunnittelu ja -valmistus saivat uudenlaista sisältöä. Uusia koteja perustettiin ja niitä pyrittiin sisustamaan niin sanotun ”kauniin arjen” ihanteen mukaisesti modernin muotoilun tuotteilla. Aikakautta on tituleerattu suomalaisen muotoilun ”kultakaudeksi”, jonka aikana syntyneet arjen esineet ovat saavuttaneet tänä päivänä statuksen ”haluttuina vintage-esineinä”.
Luento pohjautuu tekeillä olevaan etnologian alan väitöskirjaani, jossa tutkin 1950-luvun suomalaista taideteollista huonekalumuotoilua kulttuuriperintöprosessin ja materiaalisen kulttuurin tutkimuksen näkökulmista. Tutkimuksessani selvitän, miten jälleenrakennuksen aikakauden modernin muotoilun ihanteista ja arjen muotoilutuotteista on tullut osa suomalaista kulttuuriperintöä. Tutkimukseni kohdistuu kotimaisen huonekaluvalmistaja Askon huonekalumuotoiluun. Vuonna 1918 perustettu Askon huonekalutehdas kipusi Pohjois-maiden suurimmaksi huonekaluvalmistajaksi ja eli omaa kulta-aikaansa tällä myös laadukkaiden huonekalujen vuosikymmeniksi kuvatulla ajanjaksolla 1950- ja 1960-luvuilla. Yrityksen perusajatuksena oli alusta asti laadusta tinkimätön kalusteiden sarjatuotanto ja ”kalusteita kaikille” periaate.
Tutkimustani ohjaa etnografia eli tavoitteena on ymmärtää ja tulkita kulttuurista ilmiötä sekä avata arkista elämäämme, johon Askon ”kultakauden” huonekalut kytkeytyvät. Kulttuuriperintö tutkimuksessani määrittyy materiaksi, jota halutaan säilyttää ja suojella. Tätä perintöä Askon myös ”klassikoksi” leimatut huonekalut edustavat muodostaen materiaali-sen kulttuuriperinnön, joka heijastelee menneisyyden ja nykyisyyden merkityksiä. Tutkimukseni tarkastelee esineen kulttuuriperinnöksi muodostumisen prosessia, kulttuurihistoriallista arvoa ja merkityksiä museaalisen kontekstin, aikakauslehtien ja mainosten muodostamien diskurssien sekä käyttäjäkokemusten näkökulmista. Tutkimukseni tavoitteena on hahmottaa Askon huonekalujen kulttuuriperintöprosessiin liittyviä teemoja ja rakentaa niistä kuvaus.
Linkki tapahtumaan ja verkkolähetykseen.
21.11.2023, klo 18–19.30. Heikki Kämäräinen, FM
Yksityiset luottomarkkinat 1800-luvun Suomessa
Entä jos opintolainasi perustuisi suulliseen sopimukseen naapurisi kanssa? Jos halla lyhentäisi kulutusluottosi maksuaikaa? 1800-luvun Suomi, kuten kaikki esiteolliset yhteiskunnat, oli köyhä, maalainen ja epätasa-arvoinen. Elintaso muistutti nykyisiä kehittyviä maita. Rahaa oli käytössä vähän, ja paljonpuhuttu omavaraisuuskin oli rajallista. Tarpeen vaatiessa ihmiset ottivat velkaa.
Kautta aikain luotonantaminen on ollut tavallinen tapa helpottaa arkea ja selviytyä kriiseistä, mutta pankkilaitos on historiallisesti vain harvojen käyttöön rajattu keksintö. Luottomarkkinat muodostuivat yksityishenkilöiden keskinäisestä vaihdannasta. Velat kytkeytyivät ihmisten arkeen lukuisin eri tavoin. Menneisyyden yhteiskuntia koettelivat paitsi kadot, taudit ja sodat, myös talouslamat. Kuinka nämä luottomarkkinat pystyivät toimimaan?
Luennolla tutustutaan historialliseen luottomarkkinaan paitsi yleisemmällä tasolla, myös käyttäen tutkimusesimerkkinä 1830-luvun keskisuomalaista maaseutua. Luennolla selvitetään mitä velka oli, ja miksi sitä otettiin.
Linkki tapahtumaan ja verkkolähetykseen.
14.11.2023, klo 18–19.30. Aleksi Eskelinen, FM
Murrettava monoliitti? – Suomen kansallismuseo suomalaisuuden rakentajana vuosina 1916–1971
Suomen kansallismuseo avattiin yleisölle itsenäistymisen kynnyksellä vuonna 1916. Museosta tuli kansakunnan rakennusväline ja sen kertoma tarina tähtäsi kansan itsetunnon ja sivistystason nostattamiseen. Museon näyttelyt pystytettiin suurelta osin jo ennen vuotta 1917, eivätkä ne kertoneet itsenäisyyden ajan tapahtumista ennen 1980-luvulla tehtyä näyttelyuudistusta. Suomesta ja suomalaisuudesta kerrottiin tulkitsemalla esihistoriallisia kulttuureita sekä Ruotsin ja Venäjän vallan ajan tapahtumia. Eurooppalaisista esikuvistaan poiketen Suomen kansallismuseossa esihistorialliset, historialliset ja kansatieteelliset kokoelmat pystytettiin saman katon alle yhdeksi museoksi. Vaikka kokoelmat esiteltiin omissa näyttelyissään, ne muodostivat kävijälle kronologisen kokonaisuuden, joka kertoi museovieraalle suomalaisuuden tarinan.
Luento perustuu tekeillä olevaan väitöskirjaan, jossa tutkitaan Muinaistieteellisen toimikunnan ja Suomen kansallismuseon rakentamia suomalaisuuden narratiiveja vuosina 1916–1971. Muinaistieteellinen toimikunta oli Museoviraston edeltäjä, joka lakkautettiin vuonna 1972, kun Museovirasto perustettiin sen seuraajaksi. Se vastasi maan muinaismuistohallinnosta ja ylläpiti Suomen kansallismuseota. Muinaistieteellisen toimikunnan henkilökuntaan kuului maan johtavia tutkijoita arkeologian, kansatieteen ja kulttuurihistorian alalta. Tutkimuksen tarkastelujakso kattaa Suomen itsenäisyyden alkutaipaleen, kriisivuodet, jälleenrakennuksen ja hyvinvointivaltion rakentamisen. Tuona aikana Suomen kansallismuseota ympäröivässä yhteiskunnassa tapahtui useita valtavia poliittisia ja sosiaalisia murroksia, jotka edellyttivät uudenlaista kansallista tarinaa. Samalla näyttelyiden perustana olevat kokoelmat säilyivät pääosin samanlaisina, toki täydentyen. Väitöskirjassa tutkitaan, miten pysyvyyttä edustavat kokoelmat taipuivat uusiin tulkintoihin ja oliko suomalaisuudesta kerrottu tarina yksiääninen monoliitti, joka kaipaa nykynäkökulmasta purkamista.
Linkki tapahtumaan ja verkkolähetykseen.
